Plassin Historiaa

Plasssin alueen syntyminen ja markkinat (Kertoja: Lauri Tanska)
Kokkola sai kaupunkioikeudet 1620 ja luvan pitää markkinoita Kalajoen Santaniemessä niin kuin tätä aluetta silloin kutsuttiin. Koska kauppaoikeudet oli kaupunkien porvareilla maalla ei saanut olla muuta kuin markkinat. Vakio kauppiaita ei ollut olemassakaan. Markkinoilla oli iso merkitys kaupankäynnin alalla. Tämä alue oli Änkilän kantatilan omistuksessa ja Kokkolan kaupunki osti Jaakko Jaakonpoika Änkilältä alueen markkinapaikaksi 1680 ja Kokkolan kaupungin kauppiaat elikkä porvarit, joiksi heitä silloin kutsuttiin alkoivat rakentaa markkinatupia tänne ja alueella piti olla lämmintä tilaa koska markkinoita pidettiin myös kevättalvella. Niitä oli kahdet markkinat ja myöhemmin jopa kolmet vuodessa. Näin syntyi tämä asutus.

Silloin aluksi ollut muuta kuin Änkilän kantatila pari torppaa ja yksi sotilastorppa. Ja sitten alueella oli pikiruukki ja terva-aittoja pikiruukin hoitajan asunto sauna ja venelaituri. Mutta sitten myöhemmin kun markkinat menetti merkitystään tuli paljon asutusta 1800 luvulla tälle alueelle. Markkinoista kehittyi varsin huomattavat ja ne oli verrattavissa Suomen suurimpiin markkinoihin. Laajalta maakunnan alueelta tuli kauppiaita Kokkolasta ja myöhemmin tuli raahelaisia mukaan. Kokkolalaiset yritti karkottaa raahelaisia pois mutta nämä vetosivat maaherraan ja maaherra ratkaisi asian että markkinat kaikille vapaaksi ja tilanne rauhottui.

Oliko se aikoinaan Änkilän tilan päärakennus se Haarala? Se voi niin olla. Siinähän oli hyvin vanha se piharakennus, joka oli kai 1700 luvulla jo rakennettu joka on nyt purettu pois. Siinä on ollut mun tietääkseni joskus 1900 luvun alussa asunut nimismies tai kruununvouti tai semmonen virkamies. Kruununvouti on ollut joku suuri virkamies ja siinä on ollut komea se päärakennus.

Markkinakentän molemmin puolin joen rannassa oli asumuksia, markkinatupia myös maanpuolella ja niiden välissä oli kenttää johon markkinamiehet pystyttivät kesäaikana pöytiä ulos mutta talven aikana kauppaa tehtiin näissä markkinatuvissa ja liikuttiin hevospeleillä. Sitten markkinat muuttivat merkitystään ja maallakin sai olla kauppiaita. 60-luvulla markkinat alkoivat voimistua, tuli enemmän kauppiaita ja asiakkaita. Nykyään on syysmarkkinat lokakuun toisena perjantaina ja lauantaina. Kauppiaita on niin paljon kun torille sopii ja ostajia myös. v 1921 siirrettiin nämä markkinat nykyiselle paikalleen. Se oli ennen vain tervatoriksi sanottu alue jossa oli terva-aittoja ja ne oli hävinnyt pois, mutta kauppiaitten varastoaittoja ja makasiineja ja kalastajien verkkoaittoja muuta semmoista. Kalastajien tukikohta oli tällä alueella ollut ainakin sata vuotta. Nykyään lokakuun markkinoilla riittää liikettä niinä parina päivänä ja lauantainahan oli toripäivät aikoinaan ja tällä nykyään tällä alueella syysmarkkinat olemassa.

Santaholman saha (Kertoja: Lauri Tanska)
 Se muuttu sitten kun Santaholman saha aloitti toimintansa 1900 luvun alussa, asututiloja tarvittiin ja monet markkinatuvista oli ettei niissä ollut asukkaita niistä tehtiin kauppoja ja ne asettu niihin asumaan sahan työläiset kun oli vakio työpaikka niin asunto tarvittiin. Paljon tuli sitten Savosta ja jopa Hämeestä asukkaita Kalajoelle ja monesta muustakin pitäjästä. Ja sitten paikkakunnalla asu asutustilallisia ja asettuivat tähän asumaan. Siinä oli silloin kun minä olin nuori mies monenlaista ammatinharjoittajaa oli muurari, maalari, räätäri, kelloseppä, pläkkiseppä, kirvesmiehiä, kalastajia, monenlaisen ammatin harjoittajia ja sahatyöläisiä. Jokainen asumuskelpoinen asumus oli asuttuna. Mutta vähitellen niistä on purettu mun muistiin pantuna mukaan yli 40 näitä entistä markkinatupaa on purettu pois. Mutta tilalle on rakennettu sahan työsuhdeasuntoja sahantyöläisille.

Laivanrakennus (Kertoja Lauri Tanska)
 Ja sitten alueella on rakennettu puulaivoja ja purjelaivoja 1600 luvun lopulla Kokkolan kauppiaille ja sitten myöhemmin myös omaan käyttöön. Ne oli rannikkopurjelaivoja että kokoa oli siinä kaksi mastoisia kaljaaseja purjeilla liikuvia ja myöhemmin niissä oli apumoottorit. Minäkin muistan kun ne seilasi rahtia rannikon kauppiaille koska autot olivat pienikokoisia ja tehottomia että 1,5 tonnia oli se kuormauskyky siihen aikaan 20-30 luvulla.. Ja sitten yksi on rakennettu Rahjankylässä parkki Kalaja siis kolmimastoparkki joka oli pohjolan suurimpien veroisia. Sillä seilattiin se oli valtamerikelpoinen. Anders Gustaf Östman joka muutti Pietarsaaresta Kalajoelle oli aluksen suunnittelija ja rakentaja niinkun sanottiin mutta kirvesmiehethän aluksen rakensi mutta Östman suunnitteli ja johti työt. Tästä tuli sitten laiva että sillä purjehdittiin Jaavaan ja Kiinaan asti. Vietiin rahtia ja tuotiin satamasta toiseen. Oli ehkä 10 vuotta aluksen rakentamisesta se tuli sitten Lontooseen ja siellä alusta korjattiin. Silloin kun se rakennettiin Rahjankylässä se seilattiin Lontooseen Greenwichin telkalle nostettiin maalle ja pohjaan pantiin kuparipohja koska ns. laivamato söi suomalaista puuta ja se ei olisi kestänyt valtamerillä. Sieltä jatkettiin sitten matkaa maailman merille. Sitten kävi niin se oli pimeä yö ja Atlantilla liikenteessä saksalainen linjalaiva, höyrylaiva ajoi sen aluksen päälle ja alus katkesi. Ruorivuorossa ollut Janne Lackström ajautui peräosan mukana merelle ja hukkui mutta muut miehet pelastettiin tähän linjalaivaan mutta Kalaja painui meren pohjaan sen tien. Toiset tulivat höyrylaivoilla ja muilla konsteilla Kalajoelle. Tämä oli tämän aluksen tarina.

Tarinaa Plassilta (Kertoja: Lauri Tanska)
Mennään Saarikosken rantaan ongelle mennään vaan, siitä onget olalle ja joenrantaan. Se oli tuttua asiaa Plassin pojille 20-luvulla. Missä se sen niminen ranta sitten oli ja miksi ja mistä nimi oli peräisin, älkääpä hätäilkö niin kerrotaan.
Se paikka sai nimensä Saarikosken Kallen mukaan. Hänellä oli värjäyshuone, pitkä matala hirsirakennus joentörmällä suunnilleen siinä, missä Kaarlo Korven puuvajan joenpuolipää nykyisin. Saarikoski oli ammatiltaan värjäri. Hän värjäsi kankaat ja langat asiakkaan toivomusten mukaan. Työtä tehdessään hän joskus lauleli:"Ihmiset ne kyselee, miten Saarikoski pärjää vaan eikö ne sitten huomaakkaan että Kalle poika se värjää".

Tästä kertoi Ilmari Ventelä, minua vanhempi Plassin poika. Saarikoski asui talossa jota Erkki Pääkkönen korjauttaa parhaillaan asuinkäyttöön. Saarikoski myi talonsa kauppias Tuomas Rahkolle, joka korotutti ja levitytti talon nykyiseen asuun. Se oli valmis vuonna 1921. Se oli kauppakartanona vuoteen 1975 saakka. Saarikoski muutti pieneen mökkiin Haaralan tontin laitaan ja teetti pienen värihuoneen pihalle ja tuo rannassa ollut värihuone purettiin. Sen jälkeen ranta sai Korvenrannan nimen mikä aluksi tuntui oudolta. Tässä taannoin minulle näytettiin valokuvaa jonka eräs henkilö oli väittänyt esittävän Saarikosken värihuonetta, mutta eihän se siinä ollut. Se oli liian lyhyt ja aivan maantien laidassa mutta likellä sitä paikkaa missä tuo värihuone oli. Muistan varmasti molemmat rakennukset. Tuon tien laidassa olleen aitan nurkalla oli vanha lyhtypylväs, Plassin ensimmäisten katuvalojen ajalta, vaan lyhty oli jo pois.

Saarikoski toimi myös kirjaston hoitajana tuossa isommassa talossa. Oskari Kilpinen kertoi käyneensä kirjoja lainaamassa ja Saarikoski suositteli ota tämä se on s-nan hyvä kirja. Anja Arola- Kokko totesi että ei enää käy nykyisin tuonkaltaiset suositukset kun kerroin asiasta hänelle.

Lainaanpa tähän vanhasta Plassin toimikunnan pöytäkirjasta pätkiä, Frans Virtalan asunnon siirtämisestä toiseen paikkaan keskusteltiin 13.5.1925. Tuomas Rahkon bensapumpun lupa myönnettiin vuonna 24, saman toimikunnan kokouksessa 27.4.1924 hyväksyttiin Kalajokilaakson osuusliikkeen Plassin myymälän rakennuspiirustukset ja työselitys. Vanha juoppoputka eli kistu siirrettiin vuonna 49 nykyiselle paikalle, jossa se on ollut kalastusmuseona vuodesta 82. Heino Oikariselle myönnettiin lupa siirtää hirsiaitta vuonna 1946 verkkotarhan laitaan. Salaoja korvenrantaan vuonna 1946, nykyisen markkinatorin poikki salaoja päätös vuonna 1953.

Samana vuonna myönnettiin H. Manniselle lupa verkkovajan rakentamisesta verkkotarhan laitaan, Olavi Stolp sai luvan aitan siirtoa varten verkkotarhan vastakkaiseen laitaan vuonna 1955. Päätös markkinatorin valoista tehtiin vuonna 1966. Kalastusmuseolle lahjoitettu ikivanha kammakkoaitta Plassinrannassa sai ulkokuoren kesällä 1988, kuten konservaattori Matti Laine suositteli. Hän totesi paikalla käydessään, että ellei näin tehdä teillä on kasa vanhoja hirsiä muutaman vuoden kuluttua. Sain muistutuksen asiasta kesällä 87 häneltä Nivalan museokurssilla. Nyt se on kunnossa.

Suksien tarina
Kalastusmuseolle lahjoitetut sukset 8.9- 86 lahjoitti Martti Korpela, eläkkeellä oleva luotsi. Sukset ovat hänen isänsä Frans Korpelan joka syntyi Raahessa 19.6.1881. Palveli purjelaivoissa yli 10 vuotta maailman merillä, pelastui kahdesta haaksirikosta, suoritti perämiestutkinnon, oli majakkalaiva Pleunan päällikkönä ja sitten Ulkokallan majakkamestarina 5 vuotta.

Joutui talvella -21 lähelle karia jäiden särkyessä suksineen jäälautalle, kulkeutui lounaismyrskyn ajamana Raahen edustalle pikkukariin jonka nimi on myös Kalla. Jää lohkeili tällä lähes kolme vuorokautta kestäneellä matkalla että se vaivoin kannatta miehen. Karissa oli Perkinen niminen mies joka auttoi pahoin paleltuneen ja uupuneen Korpelan Raahen sairaalaan jossa tämä toipui.

Korpelan elämänkerta on ilmestynyt kirjana nimellä Merisaappaat ja seelipussi. Tekijä on Paavo Korpela. Se perustuu hänen isänsä Frans Korpelan muistelmiin ja päiväkirja merkintöihin. Mutta ylläkerrottu jääseikkailu on Martti Korpelan minulle kertoma, kirja on myös Kalajoen kirjastossa.